Sunnuntaiaamun herätys klo 03:15 ei tuntunut pahalta, kun tiesi mitä oli luvassa. Kävelin 4 kilometriä läpi nukkuvan kaupunginosan kohti kisapaikkaa. Kaupungin hiljaisuus tuntui samanaikaisesti rauhalliselta ja hermostuttavan täyteen ladatulta, kuin kävelisi tiukkaa nuoraa, jonka toisessa päässä odottaa paniikki ja toisessa puhdas hurmio.

Vaihtopaikalla oli rauhallista puheensorinaa ja sellaista yhdessä tekemisen tunnelmaa, jonka vain aamuöiset kisastartit voivat synnyttää. Hetken päästä 1500 triathlonistia pakkautui lauttaan, joka vei meidät Alcatrazin ympäri ja lopulta pysähtyi vankilasaarta vastapäätä. Siinä me kaikki seisoimme, kylmän kostean tuulen läpi katsellen San Franciscon heräävää silhuettia, sumun noustessa vedestä ja auringon alkaessa piirtää kultaista viivaa horisonttiin. Se oli hetki, jota ei unohda. Tuntui siltä, että kaikki lautalla olevat kisaajat hengitti hermostuneisuuttaan ulos samaan tahtiin.

Uinti – seikkailua virtojen ja virheiden kanssa

Kun lautan ovet avattiin, tunnelma muuttui yhtäkkiä meditatiivisesta teräväksi. Tässä kohtaa kisajärjestäjille kävi valitettava virhearvio, kun he päästivät porukan hyppäämään liian nopeasti peräkkäin. Osa kisailijoista kertoi myöhemmin törmäyksistä veteen hypätessä. Onneksi tämä oli poikkeus tämän pitkän historian tapahtumassa. Itselleni ei käynyt mitään.

Vesi oli 12-13 -asteista, mutta kylmyys ei ollut niin paha kuin olin kuvitellut. Meno oli muilta osin perus hyvää kelailua, mutta ongelma oli suunnistus. Luotin ennen starttia saamaani neuvoon korjata reittiä reippaasti vasemmalle, mutta korjasin liikaa ja jouduin kiertämään sivummalta takaisin linjalle. Puolen välin tienoille pääsin oikealle linjalle ja lopulta löysin rytmin. Loppumatkan ajan uinti tuntui yllättävän hyvältä.

Kärki rantautui minua kolme minuuttia ennen. Jo tämä oli itselleni pieni voitto, sillä mukana oli myös useita lyhyitä matkoja ja puolimatkoja kisaavia ammattitriathlonisteja.

Rantautumisen jälkeen edessä oli noin 1,5 km juoksu vaihtoon, ja siinä kohmeisia kämmeniä lämmitellessä ja taaksepäin juuri taitettua uintiosuutta katsellessa tuli ensimmäisen kerran kisasuorituksen aikana sellainen olo, että tämä kisa ei todellakaan ole tavallinen triathlon.

Pyörä – nousua, laskua ja paljon vähemmän aeroa kuin suunnittelin

Pyöräreitti on täynnä kumpuilevia nousuja ja teknisiä laskuja. Aeroasennossa ei juuri päässyt oleskelemaan, sen verran mutkaa ja korkeuseroa reitillä oli. Otin yhdestä risteyksestä väärän käännöksen ja menetin pari minuuttia, mutta se oli tässä seikkailussa lähinnä pieni sivujuonne.

Kun katsoin jälkeenpäin aikoja, yllätyin itsekin: uinnissa ja pyörässä jäin koko kisan voittajalle pyörässä noin kuusi ja yhdeksän minuuttia. Se tuntuu omassa mittakaavassa aika hienolta, varsinkin kun suorituksellisesti en osannut asettaa kisalle mitään tarkkoja tavoitteita.

Juoksu – heikkouksien ja meduusojen rehellinen kohtaaminen hiekassa

Juoksussa oli mukana kaikki Kalifornian luonnon elementit: 216 hiekkaporrasta, pitkät nousut ja 1,5 km pätkä pehmeää rantaa. Juoksu on minulle vielä kehityskohde, eikä se muuttunut taianomaisesti vahvuudeksi tällä reitilläkään. Mutta toisaalta tämä ei ole mikään PB-reitti. Täällä mennään enemmän elämyksen kuin kellon perässä.

Ja se elämys, sumuinen ranta, pauhaavat aallot, aaltojen ja niiden tuomien meduusojen väistely rantaosuudella, kostea tuuli, oli kyllä jokaisen hitaan kilometrin arvoinen.

Maalissa – yksi hienoimmista kisakokemuksista

Lopputuloksena 5. sija omassa ikäsarjassa, ja huomioiden mukana olleet pro-tason urheilijat, olen siihen tyytyväinen. Kun mietin kisan voittajan aikoja, ja esimerkiksi hänen taustaansa lyhyillä kisamatkoilla, ymmärrän nyt jälkikäteen paremmin, että myös itse kisasuoritus oli minulta ihan mukavan vahva kokonaisuus.

Koko reissu oli kokemuksena ainutlaatuinen. Matkan suunnittelu alkoi jo edellisenä syksynä, ja välillä mietin jopa lähtemisen järkevyyttä Yhdysvaltoihin asti. Onneksi menin. Kanssakilpailijat olivat ystävällisiä, organisaatio pääosin rautainen ja fiilis sellainen, ettei sitä voi täysin pukea sanoiksi.

Kisakeskus oli rakennettu fiksusti ja selkeästi: vaihtopaikkaan ja lähtöalueelle oli helppo kulkea myös aamuöisessä hämärässä, ja koko Marina Greenin alue toimi mainiona tukikohtana. Lähistöllä pystyi tekemään viimeistelytreenit ilman ylimääräistä häsläystä – pyörälle ja juoksulle löytyi omat rauhalliset pätkänsä, ja uinnin sai hoidettua Aquatic Park Covessa. Kisainfot ja päivitykset tulivat Escape from Alcatraz -sovellukseen täsmällisesti ja selkeästi koko kisaviikon ajan, mikä teki koko prosessista yllättävän stressittömän, ottaen huomioon että oltiin kuitenkin hyppäämässä vankilasaaren kupeesta haiden sekaan.

Jos joku harkitsee osallistumista, sanoisin, että lähde, tee suunnitelma, nauti matkasta ja anna itsellesi lupa ihmetellä. Tätä kisaa ei tehdä aikaa vastaan, vaan ihmettelyä ja ihastelua varten.

Saavuin kisapaikalle jo edellisenä viikonloppuna. Halusin nauttia täysillä niin Espanjan lämpimistä olosuhteista kuin Marbellan kisahuumasta muutenkin. Etukäteen ajoissa saavuttuani, pääsin hyvin tutustumaan lähes koko pyöräreittiin omatoimisesti kisaa edeltävänä viikonloppuna. Marbellan mäkinen reitti oli kyllä virtuaalisesti tuttu Rouvyn kautta, muta olihan se ihan pakko käydä testaamassa ylä- ja alamäet ihan luonnossakin. Reittihän on upea, muta todella vaativa pitkine nousu- sekä laskuosuuksineen. Laskuissa nopeudet karkasi yli 80 km/h, joten rohkeaa ja vakaata ajotuntumaa oli hyvä harjoitella. Nyt kun kerran oli aikaa ennen kisaa, niin samalla pääsin tietysti testaamaan myös uintia ja juoksua ihan rauhassa. Välimeren kirkas ja lämmin vesi oli jälleen positiivisesti yllättävää. Sain tehtyä hyvän valmistavan uintitreenin, sekä juoksutreenin kisaviikon alussa, joten se nosti jo ennestään luottamusta oman huippukunnon osumisesta juuri kisaviikonlopulle.

Kisaviikolla järjestetään paljon ohjelmaa, ja päätin osallistua The Nations Parade tapahtumaan. Siinä kilpailijat kulkevat paraatissa oman maansa kisaajien kanssa yhdessä lyhyen matkan kisakeskukselle. Tämä oli ihan hauska tapahtuma, ja siellä tapasi muita suomalaisia kisaajia. Lisäksi kävin kisaviikolla Welcome Banquetissa, jossa toivotetaan urheilijat tervetulleeksi kisoihin tarjoamalla paikalliseen kultuuriin liittyvää ohjelmaa ja ruokaa. Tämän lisäksi kävin pariin otteeseen expo alueella, sekä tutustumassa reittiin ja vaihtoalueisiin.

Itse kisat käynnistyivät viikonloppuna siten, että lauantaina kisasivat naiset ja sunnuntaina miehet. Kävin katsomassa naisten kisaa, muta yritin välttää liian pitkiä kävelymatkoja ja levätä tarpeeksi ennen omaa starttia. Eihän se ihan onnistunut, kun meillä oli jälleen Laura kisaamassa aivan kärkipaikalla. Oli kyllä upeaa seurata niin pro-sarjan kuin ag-sarjankin kisaa lauantaina.

Oma kisa lähti käyntiin sunnuntaina rauhallisesti, sillä oma lähtöryhmäni oli melkein 2 tuntia ensimmäisten ammattilaisten lähdön jälkeen. Siinä sitä ehti ladata paineita ihan huolella itselleen. Vihdoin kuitenkin koitti kisan startti. Uinti lähti omaan tasoon nähden normaalilla suorituksella, eikä siinä ollutkaan juuri mitään ihmeellistä. Aika rauhassa pääsi uimaan, kun lähtöryhmien välit olivat sen verran pitkät ja lähdin matkaan oman ryhmäni viimeisimpinä. Pyöräosuudella pääsi ensimmäisen tunnin mättämään tehoja ihan huolella pitkällä nousuosuudella. Latasin siihen ihan hyvää vauhtia, ja jalka tuntui pirteältä. Kun pääsin keskivaiheen rolling-osuudelle, niin kyllä alkoi tuntua väsymystä jaloissa. Päätin rauhoittaa ja levätä enemmän alamäkiä, jota vältytään mahdollisilta krampeilta. Viimeinen nousu meni mielestäni hyvin, sillä siinä kohtaa tuli aika monta selkää vastaan. Loppulaskussa oli vähän ruuhkaa, eikä siinä päässyt ihan vapaasti vauhtileikittelemään. No, ei siinä nyt paljoa aikaa menetetty. Olin jo etukäteen päättänyt, että pyörällä ei turhia riskejä, sillä maaliin on ihan pakko päästä. 

Pyörästä juoksuun vaihto oli vähän hidas, kun pientä eksymistä tapahtui pimeässä T2 alueella autotallissa. Juoksu lähti tasaisesti käyntiin ja kannustusta oli aivan upeasti matkalla. Minulla oli muuten aivan erikoiskannustusjoukot mukana, kun naapuristamme kaksi pariskuntaa lensi Suomesta viikonlopuksi Espanjaan kannustamaan. Juoksu kulki aika tasaista vauhtia loppuun asti, ja niitä pelättyjä kramppeja ei siten koskaan tullutkaan. Kokonaisuutena tasainen, tasapaksu suoritus, ja "once in a lifetime" kokemus MM kisoista takataskuun.

Jos jotain vinkkejä voisi vielä laitaa Marbellan kisasta, niin valmistaudu etukäteen pyöräreitin vaativuuteen. Rouvysta löytyy reitti, joten sitä kannattaa etukäteen ajaa läpi. Lisäksi paikan päällä ehdottomasti tutustuminen erityisesti laskuihin. Varovaisuuta vaan mukaan, sillä autoja riittää pikkuteillä, tosin Espanjassa kunnioitetaan pyöräilijöitä ja annetaan reilusti tilaa. Itse suosin majoitusta Marbellassa, kun kisakeskus on Puerto Banuksessa. Välissä on noin 8 km, muta Uber on edullinen ja kätevä tapa liikkua. Marbellassa on myös paljon edullisempaa majoittua, ja majoitustarjontaa on selvästi enemmän. Marbellan vanha kaupunki on idyllinen ja siellä on paljon hyviä ruokapaikkoja. Marbellan ranta on myös erinomainen uintitreenejä varten. Lisäksi Marbellasta pääsee kätevästi lyhyellä siirtymällä pyörän kisareitille. Ensikertalaisena MM kisaturistina suosittelen tutustumaan kisajärjestäjien ohjelmaan, ja valitsemaan rohkeasti sieltä itselle sopivia tapahtumia. Ei tämä aina niin vakavaa ole, ja elämme vain kerran.

Uinti on Narew-joen levennyksessä, jonka vesi oli suomalaiselle hyvin sopivaa n. 20-asteista ja melko sameaa. Reitti on selkeä yhden kierroksen lenkki ja ranta matalaa hiekkapohjaa. Sain tehtyä hyvän vahvan uinnin alun painin jälkeen ja rantauduin ennätysajallani lähelle puolta tuntia. 

Pyöräreitti on nopea. Pinta on pääosin hyvää ja reitti on lähes tasainen. Onnistuin hajottamaan vaihtajan blip boxin kisaa edeltävänä päivänä ja pieni paniikki tuli saada vaihteet toimimaan. Kisapaikan huoltofirma oli kuitenkin tosi osaava ja ystävällinen ja varusteet saatiin kuntoon. Jälkikäteen ajateltuna kisa olisi onnistunut ajaa yhdelläkin vaihteella ja suurin haaste oli saada juomapulloja kovassa vauhdissa, kun huoltopisteille ei kauhean hitaita kohtia reitiltä löydy.  Pyöräreitti ajetaan yhtenä kierroksena, joten hurjia ruuhkia ei pääse syntymään. Pyöräosuus oli pari kilometriä vajaamittainen, joka yhdistettynä 40 km/h keskipeuteen takasi sekin uuden ennätyksen. 

T2 on vanhan kaupungin laidalla ja siitä lähdetään juoksemaan 4 kierroksen edestakaista reittiä. Nousumetrejä ei tällekään osuudelle kovin montaa tule, mutta tasoituksena reitti oli vähän ylipitkä. Kannustusta ja musiikkia oli koko reitin matkalla todella hyvin ja vaikka väliajoista tai sijoituksista ei tietoa ollutkaan, sain tehtyä hyvän juoksun, joka palkittiin uudella puolimatkan ennätyksellä, ikäsarjan voitolla ja paikalla Marbellan MM-kisoihin.

Kahden kisan vertailu:
IM Klagenfurt vs. IM Kalmar Harrin silmin vuodelta -23

Tein tänä kesänä kaksi täydenmatkan triathlonia. Molemmat kilpailut olivat jo legendaarisiksi kilpailuiksi muodostuneita tapahtumia. Ironman Austria Klagenfurtissa on järjestetty jo vuodesta 1999 alkaen ja on monena vuonna myynyt täyteen hyvin aikaisessa vaiheessa. Ironman Kalmar järjestettiin tänä vuonna kymmenennen kerran ja kilpailu on saanut paljon kehuja tunnelmastaan ja reitistään.

Kirjoitan tässä perinteisen kisaraportin sijaan vertailun näiden kahden hienon tapahtuman välillä.

Sijainti

Klagenfurt sijaitsee Itävallan eteläosassa lähellä Slovenian rajaa. Helpoin tapa matkustaa Suomesta kisapaikalle on mielestäni lento Ljubljanaan ja sieltä vuokra-autolla reilu 100 km kisakylään. Klagenfurt on kohtalaisen kokoinen kaupunki, mutta silti kilpailun aikana majoitukset, varsinkin isommat huoneistot, ovat aikaisin varattu loppuun. Majoituimme perheeni kanssa viereisessä kylässä järven rannalla, josta oli vain 15 minuutin ajomatka kisapaikalle. Kaupungin ja kisareitin miljöö on upeaa vuoristoista seutua ja järvi on upea turkoosi ja puhdas – näissä maisemissa kelpaa oleskella ja kisailla.

Kalmar sijaitsee Etelä-Ruotsissa itärannalla Öölannin saaren kohdalla. Suomesta kätevintä on kulkea laivalla Tukholmaan auton kanssa ja siitä ajaa Kalmariin vajaa 500 km. Kalmar on kohtalaisen kokoinen vanha kaupunki ja täällä myös kaupungin majapaikat varataan hyvin varhaisessa vaiheessa. Majoituin Villen kanssa Öölannin saaren puolella maatilamajoituksessa, josta oli noin puolen tunnin ajomatka kisapaikalle. Kaupungin ja kisareitin miljöö on vanhaa maaseutumaista ja merellistä tunnelmaa. Oikein hienoa seutua kilpailla.

Uinti

Klagenfurt

Itävallan kisassa uinti on aivan upeassa turkoosissa ja erittäin puhtaassa Wörthersee-järvessä. Uintireitti lähtee uimarannalta ja on aika suoraviivainen, reilu kilometri ulospäin järvelle ja lyhyen sivuttaisen matkan jälkeen käännytään takaisin päin ja kohti Lendkanal-jokea, jota pitkin uidaan viimeinen kilometri yleisön katsoessa ja kannustaessa vieressä.

Kalmar

Ruotsissa uinti lähtee keskustan viereisestä satama-altaasta ja ensimmäinen puolikas reitistä kiertää kaupungin edustalla, ennen kuin palaa takaisin sataman edustalle. Satamassa yleisö pääsee katsomaan ja kannustamaan uimareita aivan vierestä. Viimeinen kilometri uidaan kiertäen keskustan rantaa ja lähestyen vaihtoaluetta.

Pyöräily

Klagenfurt

Pyöräreitti on yhden kierroksen reitti, joka kulkee todella hienoissa maisemissa läheisien vuorien rinteitä ja Worthersee-järven rantaa. Reitin profiili on sopivan vaihtelevaa, välillä noustaan lyhyitä nousuosuuksia ja paikoin ajetaan pitkiä loivia ja tasaisia osuuksia. Reitti on kohtalaisen nopea, vaikka kiivettäviä nousumetrejä kertyy noin 1600 m. Reitin varrella on mahtavasti kannustusta jokaisessa ohiajettavassa kylässä sekä jyrkempien nousujen varrella. Yksi parhaista pyöräreiteistä minun mielestäni.

Kalmar

Kalmarissa pyöräreitti on myös yhden kierroksen reitti, joka kulkee ruotsalaisessa vanhassa maalaismiljöössä. Ensin ajetaan Öölannin saarelle, jossa kierretään ensimmäinen 110 km tasaisessa ja avonaisessa maisemassa. Toinen reitin osuus ajetaan rannikon puolella kapeita ja mutkikkaita maalaisteitä kierrellen. Pyöräreitti voi olla nopea hyvissä tuuliolosuhteissa, jotka tänä vuonna olikin sitten lievästi sanoen vaativat. Reitti kulkee mielestäni kivassa miljöössä, mutta pitkät tasaiset suora osuudet vaativat tiukkaa aeroasennossa pysymistä ja siinä hyvin viihtymistä.

Juoksu

Klagenfurt

Juoksu on kahdella kierroksella, joka kulkee monilta osin edestakaisin ensin lähikylään etelässä ja siitä Klagenfurtin keskustaan ja takaisin. Reitti on oikeastaan täysin tasainen ja kulkee osin Wörtherseen rantaa ja osin puistoista. Kesäkuun lopussa helteiden mahdollisuus on aika suuri ja reitti on osin suoraan auringon paisteessa. Lämpimään juoksuun on hyvä siis varautua Klagenfurtin kisaan aikoessa. Reitillä on aivan älyttömän mahtava kannustus koko matkan. Itävaltalaiset osaa todella kannustaa innokkaasti.

Kalmar

Kalmarin juoksu on kolme kierrosta Kalmarin keskustaa katuja kiertäen ja siitä läheisiä asuinalueita sekä merenrantaa pitkin. Reitti on kohtalaisen tasainen ja vaihteleva, pääosin asfalttia mutta joukossa myös soraa sekä vanhan keskustan mukulakiviä. Matkan varrella on hyvin kannustusta ja osassa omakotitaloaluetta todella huikeita katsomoita, musiikkia ja bändejä juhlistamassa kisatunnelmaa. Elokuun loppupuolella helteen vaara on pienempi ja se helpottaa juoksussa kivasti ainakin näin pohjoisen keleihin tottunutta.

Yhteenveto

Lopuksi, jos mietin kumpaan tapahtumaan menisin uudelleen ja saisin valita vain toisen, niin mielestäni Klagenfurt on kokonaisuutena upeampi kisa. Reitit ovat aivan huikeissa maisemissa ja kannustus on huikeata, ainoana miinuksena voinee pitää mahdollista kuumaa keliä. Molemmat kisat ovat kuitenkin upeita triathlon-kisoja ja kokemisen arvioisia. Suosittelen tutustumaan!

Kisailua Jenkeissä Jaakon kertomana

Kisa-aamun taikaa

Aurinko alkaa nousemaan pikkuhiljaa Meksikonlahden takaa. Ironman Floridan kisa-aamu. Amerikan kansallislaulu raikaa ja kylmät väreet menevät selkäpiitä pitkin koleahkossa aamussa. Hetkeä aiemmin vaihtoalueella on ollut vielä säkkipimeää, noin 2000 kilpailijan säätäessä pyöriään valmiiksi. Seitsemän suomalaista odottaa jännittyneenä starttia. Lopulta PRO-sarjalaiset ampaisevat matkaan ja hetkeä myöhemmin AG-kisaajat pääsevät kahlaamaan kristallinkirkkaaseen mereen Pier Parkin pitkän laiturin edustalta.

Hyvän suorituksen taustaa

Olen luottanut aina pitkäjänteiseen tekemiseen. Uskon siihen, että triathlonin täydellä matkalla ei ole otettavissa pikavoittoja. Liian suuri ja nopea kuorma sekä intensiteetti saattavat johtaa helpommin loukkaantumisiin tai henkiseen väsymiseen. Olenkin pyrkinyt rakentamaan omaa aerobista koneistoani rauhassa vuosi kerrallaan. Treenimäärät ovat edelleen varsin maltillisia ja tämän vuoden viikkotaso keskimäärin Floridan kisaan saakka oli noin 10 h 20 min. Tänä vuonna olen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota lepoon, palautumiseen ja unenlaatuun.  On myös tärkeää pitää pää kylmänä ja keskittyä omaan tekemiseen, maaliin ja huipputulokseen voi päästä monella erilaisella tavalla.