Harrastus ja elämäntilanne tasapainossa edistää hyvinvointia

Treenimäärät ovat varmaan yksi yleisimmistä keskustelun aiheista sporttipiireissä. Ennakko-oletuksia liittyy lajin harrastajiin sekä sivusta katsojiin. Treeni- tai työviikon tunteja on helppo kysyä, mutta aika harvoin kukaan kysyy paljonko nukut viikossa. Tämän kysymyksen asettelu itselle ja siihen liittyvä pohdinta voisi olla monelle aiheellinen. Oma ajatukseni pohjautuu siihen, että riittävä lepo mahdollistaa onnistumiset työssä ja harrastuksissa.  

 

Keskustelen ja funtsaan mielelläni itsensä johtamiseen liittyvistä asioista. Minulla pienet lapset ja vaativa työ tarvitsevat rinnalle vastapainoa. Sportti tarjoaa tätä balanssia, jossa saan rinnalle muuta ajateltavaa ja varsin korkea kilpailuviettini saa sopivasti tyydytystä. Erilaiset tapahtumat ja kilpailut tuovat taas kivasti buustia ja fiilistä, joka luo intoa harrastaa läpi pimeän syksyn tai kylmän talven. Näissä tapahtumissa onkin sitten kiva niittää satoa, jota on kasvattanut maltilla pitkäjänteisesti useiden vuosien aikana. Välillä leikkuukoneen terä menee jumiin tai olosuhteet eivät ole mahdollistaneet riittävän kuivaa heinää – sekin pitää hyväksyä ja ymmärtää. Pikavoittoja ei ole saatavilla. Etenkin pitkänmatkan triathlonissa maltti on valttia. Voit parantaa aikaasi kolmestatoista tunnista yhteentoista tuntiin vuoden aikana, mutta tämän jälkeen minuutit eivät napsu samalla logiikalla loppuajasta pois.  

Nuoruuden salibandykoutsi totesi aikanaan, että hyvä veskari punnitaan siinä, kuinka hyvin pallot jää näppeihin huonon päivän sattuessa. Ehkä samaa vertausta voisi puntaroida myös kestävyysurheilussa. Ei kannata asettaa tavoitteita, jotka vaativat aina pöljän päivän. Pohdiskelen tavoitteen normisuorituksen kautta. Sitten jalka osuu välillä paremmin lankulle. Tätä kautta omat odotukset eivät ehkä kasva liian suuriksi, koska muuten pettymykset voivat pahimmassa tapauksessa romuttaa kivan harrastuksen ja homma menee liian vakavaksi. Ilon säilyttäminen on tärkeää, se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Pätee duuniin ja vapaa-aikaan.  

Kuluva kesä meni tavoitteiden osalta hyvin. Onnistuin tekemään kunnon mukaiset suoritukset kaikissa skaboissa ja heinäkuussa kauden tärkeimmässä hetkessä Zürichissä jalka osui parhaiten lankulle. Otepäästä lunastettu tiketti puolimatkan MM-kisoihin Nizzaan mahdollisti unohtumattoman elämyksen kesän päätteeksi. Onnistuimme koutsin kanssa fiksaamaan varianssin oikealle tasolle.  

Kaikkien olisi hyvä rohkeasti säädellä kaasua aina elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi viime keväänä muutto johti pariin viikkotuntiin treenien osalta vajaan kuukauden ajan. Suurempi määrä olisi ollut pois yöunista, jolloin kokonaisuus olisi lähtenyt laukalle. Toinen esimerkki osuu tämän vuoden alkukesään, jolloin duunitehtävät muuttuivat. Osittain uuden opettelu laittoi aivot koville ja tarvitsin lepoa vielä normaalia enemmän – oli osattava säätää arkipäivien kuormaa vaikkakin viikkotunnit menivätkin monen mielestä naurettavan pieneksi. Laatu korvasi kuitenkin määrän.  

Usein kuulen, että pienten lasten vanhempien on vaikeaa löytää aikaa omille harrastuksille. Haastavaa se toki on, mutta mahdollista. Pitää olla realisti omissa tavoitteissa ja säätää ajankäyttö tilannetta tukevaksi. Pahimmillaan moni saattaa unohtaa itsensä ruuhkavuosien keskellä, mutta eri tilanteisiin soveltuva harrastus antaa virtaa muille elämän alueille. Pienten lasten kanssa on mukavaa tehdä kärryillä pyörä- tai juoksulenkkejä. Isommilla lapsilla lasten harrastusten aikaan sinulla voikin olla kivasti tunti omaa aikaa lenkkeilyyn tai uimiseen uimakoulun yhteydessä. Päiväuniaika on taas viikonloppuna hyvä mahdollisuus hypätä vastuksen päälle, pistää luurit korvaan ja hyvä musa soimaan. Loppukliimaksina tulee aika upea fiilis lasten kannustaessa sinua eteenpäin perheen yhteisellä kesälomareissulla, joka on avattu triathlon-matkailun merkeissä. Siitä voikin sitten jatkaa lomailua ja pistää pyörän nippuun vähäksi aikaa.  

Sporttista joulun odotusta kaikille toivottaa Jaakko

 

Kirjoittaja on yksi 4Speed Triathlon Teamin perustajajäsenistä. Yksi seuran arvoista on tukea tavoitteellista harrastamista myös kiireisen elämän keskellä. Jaakko on treenaillut vuodessa noin 320-360 tuntia ja pystynyt kehittymään tasaisesti eteenpäin.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *