4speed suuntaan tulevaan kauteen uuden puheenjohtajan ja hallituksen johdolla.
Olen harrastanut triathlonia noin 15 vuotta. Minkäänlaista liikuntataustaa ei ole - vasta noin nelikymppisenä aloitin täysin nollapisteestä hölkkäämään. Vuonna 2013 tein ensimmäisen täysmatkan, ja siitä eteenpäin yhden joka vuosi. Tulokset ovat vaihdelleet vajaasta 11 tunnista vajaaseen 12 tuntiin (muutama mennyt pidempään erityisolosuhteissa). Yhtään keskeytystä ei ole. Tällä tasaisella tekemisellä olen liikkunut ikäsarjan sijoituksissa noin 30%–15% parhaan joukossa - joten vähänkään isommissa kisoissa ei podium-paikka ole lähelläkään.
Treenitunteja vuodessa tulee 400–500, joka on mielestäni ihan kohtuullinen määrä. Pari vuotta vielä kilpailen 55–59 -ikäsarjassa, sitten on taas se kuuluisa iskun paikka.
Kun olen pitkään harrastanut niin olen tullut tutuksi monen kovatasoisen harrastajan kanssa, 4Speed-seurassa ja muutenkin. Eli podium- ja Kona-paikkoja napsivia tuttuja ja puolituttuja riittää! Vaikka omakin suorituskyky on keskivertokansalaiseen verrattuna vähintään kohtuullinen, niin tässä viiteryhmässä on hyvä analysoida mikä ajaa vuosittaisen täysmatkan tekemiseen kun palkintokaapille ei ole tarvetta, riittää kun tekee tilaa vaatekaappiin uusille Finisher-paidoille.
Motiivi ensimmäisen täysmatkan tekemiseen oli varmaan aika tyypillinen. Pitkän matkan mystiikka ja haastavuus, Ironman-status, jännyys, pöhinä – kaikki harrastajat osannevat tähän samaistua. Pari seuraavaa meni samoilla höyryillä, ja tavoitteellisuus suorituskyvyn ja loppuajan parantamiseksi vei eteenpäin. Tavoite rytmitti treenaamista luonnikkaasti ja tekeminen maistui. Matkan varrella tuli uusia kavereita ja tuttavuuksia ja yhteisöön kuuluminen lujittui.
Kyllästyminen täysmatkan prosessiin alkoi nousta pintaan noin viiden täysmatkan jälkeen, mutta motivaatio uusiutui kun voitin Norseman-arpajaisissa, treenasin ahkerasti ja sain mustan Finisher-paidan päälleni. Olin elämäni kunnossa ja suoritus onnistui hyvin. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli ensimmäinen käännekohta, jonka jälkeen motivaatio täysmatkaan ja sen edellyttämään treeniin vahvistui. Norseman oli elämys ja oma onnistuminen toi kehittymisen tunteen, joka kuljettaa eteenpäin asiassa kuin asiassa.
Norsemanin jälkeen sitten paluu arkeen, eli perus-Ironman kerran vuoteen ja that’s it. Muutama varttimatka kyläkisoissa mausteeksi. Syntyi ajatus että ok, tehdään nyt sitten 10 täysmatkaa ja katsotaan sen jälkeen miltä tuntuu. Tällä ajanjaksolla eli 2020–2022 pääasia kuntoilussa oli ihan vaan liikkuminen, itsekseen ja porukalla, kotona, mökillä ja kaikenlaisilla reissuilla. Treeni oli olevinaan tavoitteellista ja valmentajan suunnittelemaa, mutta suorituskyky ei kauheasti liikkunut mihinkään. Motivaatio oli hyvä liikuntaan mutta ei ehkä ihan riittävä tekemään juuri niitä treenejä, jotka olisivat vieneet tulostasoa ylöspäin (halliuinti, intervallit ja muu rimpuilu).
Kymmenes kisa Kalmarissa 2022 lässähti, korona pilasi viimeisen kuukauden ja vaikutti vielä itse kisapäivänä. Jäi pliisu olo, ja kun oli vielä rahaa Ironman-korporaatiossa sisällä niin ilmoittauduin Köpiksen Ironmaniin. Tähän kisaan valmistauduin pari kuukautta tehden muutamia yhdistelmätreenejä, useita avovesiuinteja ja joitain parin tunnin juoksulenkkejä (toki perusliikkuminen, noin 10 tuntia viikossa oli koko vuoden käynnissä). Köpiksen kisa meni oikeastaan varsin hyvin aikaan 11:15, ja maalissa tajusin että tämä on nyt se tapa millä jatkan: treeniä vapaamuotoisesti mutta riittävästi siten, että kuntotaso ei sanottavammin laske. Eli motivaatio tekemiseen on yksinkertaisesti pysyä hyvässä kunnossa vuodesta toiseen. Jos vielä kuuskymppisenä menee täysmatka 11 tunnin hujakoille niin sehän on aika hyvä, ja toimintakyky on korkealla tasolla. Tämä olkoon nyt ääneen lausuttu tavoite!
Jos tämä onnistuisi niin sitten olisi kasassa 14 täysmatkaa, joka on jo melkein 20… Noh, katsotaan.
Kunnossa pysyminen on hyvä tavoite ja sinänsä motivoi, mutta lyhyemmällä jaksolla tarvitaan konkreettisempia asioita. Juuri nyt motivoi painonnostossa ja luisteluhiihdossa kehittyminen, sporttireissut porukalla, työmatkoilla aamulenkit uusissa ympyröissä eli Ironmanin loppuaika tai hapenottokyky eivät kauheasti ole mielessä.
Mutta, kukin tavallaan! Minä en anna kenellekään ohjeita, eikä täysmatkasaldo ole mitenkään hyvä mittari juuri mihinkään. Mutta jokainen varmaan joskus miettii itsekseen näitä motiiveja – tässä yksi tarina.
